♦ Love the inner beauty! ♦

Mom! why don't you love the inner beauty! why my appearance is important to you!

Parents, love your children for who they are. True beauty never goes away. The outer shell can not tell you much, but do it under the cover of what it is. Your children are fed up with 18 years to submit to the rules under. Give them the freedom to realize themselves as such why should they want to!

Once you are born here, you die once, and you will never go back ...

Live to the fullest!

olen tainnut kirjottaa samankaltasen tekstin aikasemmin jo.....

"Äiti, saanko venyttää?"

"Et todellakaan!" 

6kk eteenpäin olen alistunut äitini käskylle koska en saanut lupaa venyttää korvaani. Nyt kuitenkin päätin, että sanokoot mitä tahansa, aion toteuttaa itseäni enemmän ! 

Katse, ja räjähdys.....

"MIKÄ TOI ON?!"

'......venytys.. mitenniin?'

"Enkö mä sanonut sulle ettet sä saa alkaa venyttää ! tajuatko sä ettei toi reikä koskaan lähde pois ja se on sulla ikuisesti! tajuatsä miten rumalta se näyttää vanhempana!" 

'..mun korvat ne on ei sun... mä oon kohta jo aikuinen ja sä vahtaat mua ku kakaraa! mä en halua olla samallaine ku kaikki muut! elän vaan kerran ja mä kannan ylpeinä kaikki arpeni, tatuointini ja muut!' 

- olin ehkä turhan ankara äitiäni kohtaan tässä tilanteessa, mutten voi itselleni mitään. Olen kaikella tavalla poikkeava koko suvustani. Kukaan ei muistuta ulkonäöllisesti minua, luonteeltani, ei millään. On muistuttanut kaksi persoonaa, jotka molemmat ovat kuolleet.. Olen punapää, suvussani ei ole yhtäkään punapäätä. Äitini on blondi ja isä ruskeatukkainen samoin veljeni. Silmät ovat kaikella tavalla eriväriset kun muilla. Olen tytöksi suvussani epätavallisen voimakas, tempperamenttinen ja Liberaali. 

Suvun naiset omistavat alhaisen kipukynnyksen, luunappi saa niille mustelmat aikaiseksi. Suvun miehet ei tappele koskaan. Olen kaiken sekoitus, kipukynnykseni on äärimmäisen korkea, sekä... no en haasta tappelua mutta useaan otteeseen voima näyttelyitä on joutunut näyttämään. 

En ole tyytyväinen kehooni, en halua olla tyttö, haluan olla poika ! olen Bi seksuaali ja seurustelen tytönkanssa. Ennen kuulumatonta ! olen sukuni mustalammas eikä siitä muuksi muututa...

Jokaiseen näihin piirteisiin on omat selityksensä, mutta totean saman mitä aina. Joskus menneet on parempi jättää varjoon. Jos alkaisin kertomaan itsestäni, kuten muutamat tietävät synkän ja pelottavan historiani... tuskin haluaisitte koskaan edes puhua kanssani saatika kuulla minusta. 

Me olemme muuttuneita persoonia. 

Ennenvanhaan nupret tuskin uskalsivat poiketa vaatetuksesta, hiustyylistä saatika ottaa lävistyksiä ihoonsa. 

Nykyään se on toisin. Mitä useampi nuori on ottanut useammat kuin yhdet korvakorut, jotkut ovat ottaneet lävistyksiä muuallekkin naamaa, taikka muualle kehoa. 

Nuoret värjäävät hiuksensa shokkiväreillä. Sininen, pinkki, vihreä, keltainen, oranssi, turkoosi, valkoinen. Vaikka ja mitä ! hiukset ei ole muodottomat ja pitkät, ne on siloteltu päähän tarkoin ja ne laitetaan tarkasti. 

entä vaatetus?! ennen pukeuduttiin johonkin kaapuihin pidettääkseen kaikki siveellisyys rajoissa. Entä nykyään? hell no.... Me pukeudumme kuten tahdomme, ja revimme vaateitamme palasiksi jotta saamme niistä enemmän itsemme näköisiä. Meikit ovat räväkät taikka mustat ja erottuvat hyvin joukosta ketkä ovat rohkeita eivätkä pelkää katseista taikka erillaisuudesta. 

Edes veljeni ei ole samanlainen.. pukeudun miesten vaatteisiin, meikkaan joko raisusti taikka en ollenkaan. Käytän ketjuja, hiukset ovat piilossa tai laitettuina näkyvillä. Kielen käyttöni ei ole naismaista. En.. löydän vain naisemaiset piirteet itsestäni kun katson peiliin. ne kirotut rinnat... ehei... tunnen etten näytä tytöltä lainkaan koska käytökseni on kaikkea muuta, mutta ehei... aina se totuus jossainvaiheessa tulee ilmi. 

En voi syyttää ketään siitä että synnyin tytöksi. Tärkeintä on että saan edes kokea askeleet tämän kauniin valheen päällä ja hätkähdyttää maailmaa omalla tavallani ! 

Tämän katon alla pätee kuitenkin se yksi sääntö. Niin kauan kun elän isänikanssa samankaton alla, elän vanhempieni rahoilla kotona, en saa ottaa lävistyksiä taikka tatuointeja. Korvia saan lävistää, mutta en ottaa rustoa taikka venyttää. ei sekään ole vapaus ! olen tänä vuonna vast 17.... vielä liian kauan odotettavaa. 

Aion toteuttaa itseni erilailla mitä vanhempani ovat toivoneet, olen pahoillani etten ole teille se hameita käyttävä tyttö vaan kartsalla räkivä kriminaali. 

En vain tiedä mitä vanhempani sanovat kun näkevät minut 20 vuotiaana... tatuoinnit ja lävistykset sekä hiukset.. Isäni tuskin haluaa lähteä kanssani minnekkään. 

Totutte tai ette... se olen silti minä ! 

Ulkoa erillainen, huomiota herättävä ja karski.... Sisältä se mukava, kaunis ja sosiaalinen nuori johon jotkut ovat päässeet tutustumaan. Vaikka olen sosiaalinen, olen varautunut ja saatanaan itseppäinen sekä mustasukkainen. Otan uusia ihmisiä ilomielin lähelleni, mutta toinen asia kenet päästän kuoreni lävitse. 

Toinen asia kenelle kerron sairauksistani, vammoistani, taikka se suurin... kenelle suon nähtäväksi kyyneleeni. 

Olen ollut suhteessa nyt 7kk, ja oma tyttöystäväni on nähnyt kahdesti kun itken. Vihaan itkemistä en voi sille mitään... joten en suo ihmisten nähdä heikkoa puoltani. 

Tämän postauksen tarkoitus ei nyt ollut ensisiaisesti rohkaista jokaista joka ei ole uskaltanut nousta vanhempiaan vastaan kapinoidakseen kuka haluaa olla. 

Halusin kertoa näkökantani asiasta. Näin koen sen omin silmin. En tiedä miksi kirjoitin asiasta kaikkien nähtäväksi? Ehkä kaipaan jotain mitä sisältäni puuttuu..? 

well I don't know... but now, G'night everyone !