Pue kenkäni jalkoihisi, ja kävele katuni ..

'' Jos tietäisit kaikki ne polut, jotka olen joutunut kulkemaan, jättäisit monet sanat sanomatta. 

Pue kenkäni jalkoihisi, kävele ne kadut, jotka minä olen kulkenut. 

Käsittele menetys ihmisistä, jotka olen menettänyt, kestä kaikki tunteet ja tapahtumat mitä olen kokenut. 

Kompastu jokaiseen kiveen, johon törmäsin, nouse aina uudestaan ylös ja kulje täsmälleen sama elämä kuten minä tein, vasta sitten pystyt ymmärtämään miltä minusta tuntuu ... ''

Istutaanpa hetkeksi alas ja aletaan meittiä, 'vasta sitten pystyt ymmärtämään miltä minusta tuntuu ..' kohtaa. ~ Pystyn ainoastaan toteamaan, että olen hivenen toisissa miettiessä tuon asian kanssa. Jos itse on matkustanut kivisen tien joka on jättänyt niin syvät arvet mennessään joita kukaan ei pysty koskaan parantamaan täysin, ja olet yhä täällä. Ja toisella on huono olla, samalla lailla mitä aikanaan on tosiella ollut, ja oireilu samanlaista kuin sinulla ennen, pystyt muistamaan miltä se tuntuu. Jos sanot, 'ymmärrän.... :/' sanan, voi vastaukseen tulla kivahtanut ja ärtynyt vastaus, taikka lisää purkauksia. It's bad? not at all... 

Tässä kaiken keskellä olen huomannut helvetin hyvin yhden asian: Masennus on lisääntynyt ____roimasti! 

'Jumala loi ihmisen omaksi peilikuvakseen' ~ hmm.... intresting... sairastiko Jumalakin masennusta? : ooo I don't think so..... tämä on pelkkää paskaa! ja anteeki nyt jos joku uskovainen otti nokkiinsa, mutta ihan totta... tai sitten Jumala on yksi sadistinen paskiainen jota hevot helvettiäkään kiinnostaa mitä meille tapahtuu..  Halusiko Jumala itsemurhia? sotia? solvaamista? ja monia muita vääryyksiä tänne maailmaan?
En usko.. vai onko Jumala jo luovuttanut ja antaa kaikkien olla oman onnensa nojassa. 

Miksi hän antaa sen pimeyden ja helvetin kierteen juosta ihmisiä kiinni, ottaa niistä se luja ote ja repiä alemmas ja alemmas väkisin... Jos saan tähän oikeasti jostain vastauksen rupean papiksi ! 

Vaikka totean näitä asioita.... totuus on se etten tiedä asioista kaikkea.. 

kyllä kyllä olen kokenut kohtaloni ja monet muut arvet, mutta silti... Olen lähes koko elämäni velkaa eräälle ihmisielle... jota en osaa auttaa vaikka kuinka haluaisin.. olen itkenyt sen takia koskan pelkään, itkenyt koska en tiedä aina mitä sanoa, itkenyt jo kylliksi.. Silti en anna itseni liukua minnekkään, pidän itseni tässä ja nyt, ja olen saanut jo kuortani takaisin, ja olen ylpeä. kaikki ei, mutta eikö se ole tärkeintä että minä olen ylpäe asiasta? ~ Oli miten oli, mielipiteeni yksin kertaisesti on se ettet voi sanoa koskaan ettei toinen tietäisi miltä sinusta tuntuu, tai voisi edes kuvitella. tottakai hän pystyy, toinen asia on vain se, että millainen toisen oikea tunne on, sitä kukaan muu ei saa koskaan tietää sillä tunteita ei yksinkertaisesti voi pukea sanoiksi.. ei sitten millään... niitä voi kuvailla, muttet saa niistä sellaisia mitä oikeasti tunnet... se on se fakta.. 

Olen valmis luouttamaan omat kenkäni persoonalle, joka pelasti minut, ja antaa tuon jatkaa kengissäni omassa elämässään, ja valmis ottamaan hänen kenkänsä ja taistella loppuun saakka, kunnes saan hänet parannettua! Haen vaikka kuun ja tähdet taivaalta jos se on ainoa keino... Oli se sitten vaikka viimeinen tekoni... mutten aio luovuttaa... Se sama uni kiusaa minua aina.. joka yö joka ei koskaan kerro tarkoitustaan.. 

enkä tajua siitä nytkään hölkäsen pöläystäkään... mutta se on vain uni.. niinhän ? 

Sanoma on hyvin kaunis ja toden mukainen, enkä kiistä sitä. Silti se tuntuu vain toisaalta väärältä, mutta oikeasti helvetin todelliselta.. ~ Miksi me kaikki rakastamme elää täällä tavalla tai toisella ? Koska maa jolla kävelemme on kaunista valetta.. Kuolema jota monet harkitsevat välillä, taikka miettivät, eivät halua tehdä sitä, koska kuolema on tuskallinen totuus. ~ Mutta kuten sanottu, nämä kaikki ovat vain _minun mielipiteitäni, ei muiden. Ja tekstin tullessa halusin sen tuoda esille ~ 

Täydellinen kuvaus, pimeyden ja helvetin kierteen hallitsijasta..........