tiistai 25. kesäkuuta 2013

Don't froget - no one else sees the world the way you do,
so no one else can tell the stories that you have to tell.

Pieniä hetkiä elämästä toivoo, kun kerrot elämäsi matkan mutkista, ja muut sanovat niitä helpoiksi kokemuksiksi, että voit laittaa sanojen takana olevan ihmisen omiin kenkiinsä...
Ja antaa hänen kompuroida samat kivet kuin minä, ja taistella tiensä siihen minne olen nyt päässyt, ja kysyä ivallinen virne kasvoillaan, joko alat ymmärtää mitä on oikea tuska?


Toiset meistä ovat kaatuneet nuorina, ja voimma vain kiittää heitä.
Ongelmat voivat olla suuria, mutta niistä pääsee aikanaan ylös, kun jaksaa uskoa ihmeeseen.
Mutta nyt vasta olen ymmärtänyt tilanteen tarkasti..
Seistessä moottoritien varrella, auton konepelti ylhäällä tajusin kuinka paljon ihmiset jaksoivat katsoa mitä oli tapahtunut, mutta yksikääb ei pysähtynyt. Ollaanko me suomalaiset tosiaankin niin punaniskaisia ettemme voi edes pysähtyä hetkeksi tieltä ja kysyä tarvitsemmeko apua?
Olen pyrkinyt pitämään ylpeyden, että asun suomessa ja tämä on hyvin vointi valtio, mutta voi juamalauta jos ihmiset ihan toella on näin puna niskaisia, en näe mitään syytä pitää puoliani suomea kohtaan. ~ Miettikääpä tilannetta kun joku teistä ohi ajaneista joutu seisomaan tien poskessa eikä kukaan pysähdy, vaan jatkaa ainoastaan matkaa tuijottaen silmät suurina, kuinka sinä kiroat silloin?

Kohtele muita ihmisiä, kuten haluat että sinua kohdeltaisiin.
Kenties tuttu sana jokaiselle koulussakäyneelle ihmiselle, miettikää ihmiset jatkossa. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti